"
Voisitko harkita postausta liittyen itseesi ja ulkonäköösi? Siis että millaisena näet itsesi? Oletko tyytyväinen? Onko sulla isoja ulkonäköpaineita? Koetko että sun pitää painaa tietyn verran? Mitä aattelet tästä jylläävästä fitness-buumista? Ootko laihduttanut/harrastatko dieettejä? Tässä tuli vaan jotain esimerkkikysymyksiä, mutta voit tietty vastata ihan mihin haluat! Siis jos haluat ollenkaan :D Tässä tuli vaan ehdotus. Toivottavasti ymmärsit mun huonon selityksen!! :D"
Kiitos Vilma ihanasta kommentista kokonaisuudessaan !
Kun viime kevään huhtikuussa lopetin mun yli 8 vuotta kestäneen kilpatanssiuran, päästin myös irti monesta muusta asiasta kun itse tanssista. Päästin irti kamalista ulkonäköpaineista. Kilpatanssiaikana en kokenu itteäni ikinä tarpeeks hyväksi, koska kaikki olivat kokoajan vertailun kohteena toisilleen. Kumpi on laihempi, kumpi on kauniimpi. Olin lievästi alipainoinen ja noudatin kisojen alla tiukkaa ruokavaliota. Sillon se tuntu oikeelta, koska sitä oli aina tehnyt.
Pahimillaan painoin 47kg, ja olin silloinkin tämä n. 162cm pitkä. Monille tytöille nykypäivänä ko paino on ihannepaino, mutta terkkarilla sitä kutsutaan alipainoksi, normaalipainon rajan alapuolella.
Ei siis hyvä.
Nykyään oon 53kg ja 162cm ja täysin onnellinen siihen lukuun. En oo enään langanlaiha ja syön miten haluan. Tanssin n. 11 kertaa viikossa, käyn salilla ja katon mitä syön. Mulla on terve olo, eikä paineita siitä miltä näytän spotlightissa. Muhun ei oo koskaan iskeny jäätävää "fitness" intoa, tykkään vaan liikkua ja olla sitä kautta terve. Enkä kommentoi muitten innostuksia, sillä jos haluaa jotain itselleen tehdä, se on sitten tehtävä. Mielipide asioista ei voi kiistellä :)
Sain 2012 toukokuussa junaradat suuhun. Mulla oli vakava purentavika ja muuta kakkaa, joten ilosena raudat suuhuni laitatin. Vaikka ei se pelkkää ilosta touhua ollut. Raudat jotenkin kantaa sellasta kamalaa itsetuntoa alentavaa juttua, että ihansama kuinka moni sulle väitti että ne ei näytä pahalta, tiesin kokoajan että tottakai ne näyttää. Muut hymyilee ja nauraa niiden vitivalkoisilla ja suorilla hampailla ja mä avaan suuni ja sieltä paistaa kasa rautaa. So pretty. Mutta nyt 2013 kesäkuun lopussa voin kattoo taaksepäin ja sanoo että mulla oli maailman ihanimmat ihmiset ympärillä tukemassa ja todistamassa ettei raudat mua mitenkään muuta. Ja enää muutama kuukausi, niin mäki saan mun ihanan valkosien hymyn :)
Yks asia mistä oon aina itessäni pitäny, on mun simmut. Niissä ei oo mun silmään (hehe) mitään vikaa ja oon onnellinen että mulla on ees yksi sellanen asia mikä ei peilistä ala kiljumaan että eieiei.
Kokonaisuudessaan oon itseeni todella tyytyväinen, sisäisesti ja ulkoisesti. En koe olevani lähelläkään täydellistä, mutta oon täydellinen silti just tälläsenä. En välttämättä ole yhtä laiha kun moni haluaisi, enkä omista ihania pitkiä paksuja hiuksia, mutta en haluukkaan. Tykkään olla tällänen. Rautasuu. Pellavapää. 53kilonen. Onnellinen.
- Miira
